Betula, koivut
Luonnonvaraisista raudus- ja hieskoivuista löytyy paljon erikoismuotoja.
Vaihtelua esiintyy kasvutavassa, lehtien värissä ja rungon rakenteessa.
Tällä sivulla esitellään useimmat Suomen luonnosta löytyneet raudus- ja hieskoivun erikoismuodot.
Kultakoivu, Betula pendula f. aurea
Rauduskoivun harvinainen keltalehtinen muoto.
Keltalehtisyys johtuu muutoksesta viherhiukkasten perimässä. Keltaista väriä aiheuttava karotenoidi peittää vihreän värin ainakin osittain, kunnes kasvukauden aikana karotenoidin vaikutus vähenee ja lehti alkaa vihertyä.
Kokonaan täysin keltalehtisiä rauduskoivuja ei tunneta montaa, mutta ainakin Paimiossa ja Miehikkälän Järvelässä on tavattu tälläinen muoto.
Miehikkälän Järvelän alkuperä on ehkä parhain keltalehtinen koivu mitä tiedetään, sillä siinä keltainen väritys on tasaista vuosista ja kasvupaikasta riippumatta.
Keltalehtisiä rauduskoivuja voi tavata harvinaisena ympäri Suomea.

Kuva Jari Penttilä
Kultakoivu Miehikkälän Järvelästä
Pirkkalankoivu, Betula pendula f. bircalensis
Rauduskoivun muoto, jonka lehtien liuskat ovat ehytlaitaisia eivätkä kovin teräväkärkisiä.
Tätä muotoa esiintyy harvinaisena ympäri Suomea, mutta sitä on tavattu pääasiassa Etelä-Hämeessä.
Luutakoivu, Betula pendula f. condensata
Tiheään haaroittunut, päärangaton, pystyoksainen, luutamainen rauduskoivun muoto.
Luutakoivua esiintyy lyhyen varren päähän kehittyneenä luutana tai joskus tuulenpesämäisesti puun latvustoon kasvaneena.
Tätä muotoa on tavattu harvinaisena ympäri Suomea.

Kuva Jari Penttilä
Kaarnakoivu, Betula pendula f. corticata
Hyvin harvinainen rauduskoivun muoto, jonka levyiksi halkeillut huomattavan paksu kaarna koristaa puun runkoa, usein tyviosaa.
Tätä muotoa on tavattu yksittäispuina ympäri Suomea.
Näyttävimmät puut taitavat kasvavat Helsingin Laajasalon Tullisaaressa.

Kuva Janne Ikola
Kaarnakoivu Lahden Ankkurin lähistöllä.
Loimaankoivu, Betula pendula f. crispa
Rauduskoivun liuskalehtinen muoto.
Lehdet ovat pienempiä kuin tavallisen rauduskoivun lehdet. Sahahampaisten liuskojen pisimmät kärjet ovat usein hieman kiertyneitä.
Muoto on saanut nimensä Loimaalta löytyneestä yksilöstä, mutta saman lehtimuodon omaavia puita saattaa löytyä harvinaisena muualtakin Suomesta.

Kuva Janne Ikola
Loimaankoivu, Virkkala
Taalainkoivu, Betula pendula f. dalecarlica
Rauduskoivun liuskalehtinen muoto.
Lehdet kevyen näköiset, erittäin syvään liuskottuneet, parijakoiset ja harvaan sahalaitaiset.
Oksat vanhemmiten kärjistään riippuvat.
Viljelymuodon lisäksi tätä muotoa saattaa tavara harvinaisena ympäri Suomen, joskus viljelykarkulaisena.

Kuva Janne Ikola
Taalainkoivu 'Arvo'
Pystyoksakoivu, Betula pendula f. fastigiata / f. columnaris
Rauduskoivun kapea ja pystyoksainen muunnos.
Puun leveys usein 1-2m.
Tätä muotoa tapaa harvinaisena ympäri Suomea.

Kuva Jari Penttilä
Pystyoksainen koivu Rovaniemellä
Liuskalehtikoivu, Betula pendula f. laciniata
Rauduskoivun liuskalehtinen muoto.
Vaihtelevan liuskalehtisiä koivuja esiintyy harvinaisena ympäri Suomea.

Kuva Janne Ikola
Pikkulehtikoivu / palmerinkoivu, Betula pendula f. palmeri
Rauduskoivun muoto, joka lehdet ovat halkaisijaltaan pääsääntöisesti 1-2cm.
Tätä muotoa on tavattu aiemmin Pielavedellä ja Padasjoella.
Jommalle kummalle muodolle on annettu lajikenimeksi 'Pitsi'.

Kuva Janne Ikola
Palmerinkoivu, E680, Padasjoki
Kartiokoivu, Betula pendula f. pyramidata
Rauduskoivun muoto, joka usein kasvaa kookkaaksi, kartiomaiseksi puuksi.
Tätä muotoa tapaa yleisesti ympäri Suomen.

Kuva Janne Ikola
Pystyoksainen, isohko kartiokoivu Lahdessa.
Riippakoivu, Betula pendula f. tristis
Rauduskoivun muoto, jolla on pitkät ja riippuvat oksat.
Kasvaa usein suureksi puuksi, mutta joskus tapaa matalempia kyynelkoivun kaltaisia yksilöitä.
Riippakoivua tapaa melko yleisesti ympäri Suomea.

Kuva Janne Ikola
Kirjokoivu, Betula pendula f. variegata
Rauduskoivun harvinainen kirjavalehtinen muoto.
Valko- tai keltakirjokoivun lehtien kirjavuus vaihtelee vuosittain. Kirjavuuteen näyttäisi vaikuttavan sääolosuhteet.
Ensimmäisien lehtien alkukehityksen aikaan jos kasvi altistuu kuivuudelle, niin lehtien kirjavuus on slloin voimakkainta. Sen sijaan runsasravinteisella paikalla sateisena keväänä, kasvin kirjava väritys jää koko kasvukauden ajaksi vaisuksi tai jopa kokonaan vihreälehtiseksi. Mitä kuivempaa ja vähäravinteisempi kasvupaikka, sen kirjavammat lehdet.
Valkokirjokoivulla väritys on usein ensi vihreä, josta lehti lähtee haalistumaan keltaiseksi. Sitten ilmaantuu kirjavuuteen viittaavat kellertävät raidat, joiden väritys voimistuu päivä päivältä, muuttuen lopulta valkoiseksi, lehden ollessa täysikasvuinen. Täysin valkoiset lehdet usein palavat auringossa ja putoavat puusta kesän mittaan.
Kirjokoivulla usein ensimmäiset lehdet ovat kirjavat ja vuosikasvun päässä olevat viimeiset lehdet ovat vihreitä.
Tätä muotoa esiintyy harvinaisena ympäri Suomea.

Kuva Janne Ikola
Valkokirjokoivun 2vk vanhat lehdet.

Kuva Janne Ikola
Valkokirjokoivun 3vk vanha lehden väritys.

Kuva Janne Ikola
Valkokirjokoivun keskikesän väritys jalonnetussa taimessa.

Kuva Janne Ikola
Valkokirjokoivun keskikesän väritys jalonnetussa taimessa.

Kuva Janne Ikola
Valkokirjokoivun oksa keskikesällä.

Kuva Janne Ikola
Valkokirjokoivun oksa keskikesällä.

Kuva Janne Ikola
Valkokirjokoivun keskikesän lehtien väritystä.
Visakoivu, Betula pendula var. carelica
Visakoivuista esiintyy useammanlaisia muotoja, niin rungon, puuaineksen ja kasvumuodon osalta.
Näistä esittelyt alla:
Juomuvisakoivu
Visakoivun muoto, jonka rungossa on pituussuunnassa koholla olevia juomuja.
Tätä muotoa tapaa siemenlisätyissä visakoivikoissa.
Jäävisakoivu
Puuaineksessa ei ole tavallista tähtimäistä visakuviota, vaan vaaleita valoa heijastavia kuvioita.
Puuaineksen takia kutsutaan jäävisaksi.
Jättiläisvisakoivu (triploidi visakoivu)
Suureksi, järeähköksi, suorarunkoiseksi kasvava visakoivu muoto.

Kuva Janne Ikola
Triploidi visakoivu, Olli-visa, E1092, Punkaharju
Kaulavisakoivu
Visakoivun muoto, jonka rungossa vuorottelevat selvät paksunnokset ja niiden väliset ohuemmat kaulakohdat.
Puuaineen sisällä visakuvio esiintyy paksunnoksissa voimakkaana. Ohuiden kaulojen kohdalla kuviota ei esiinny lainkaan tai se on hyvin heikkoa.
Tätä muotoa esiintyy siemenlisätyissä visakoivikoissa.

Kuva Janne Ikola
Kaulavisakoivu Lahden Hennalassa, luontainen yksi puu sekametsässä.
Kierrerunkoinen visakoivu
Visakoivun muoto, jolla rungossa paukura-ja rengasmaiset kohoumat ja runko on hiukan kierteellä.
Tätä muotoa tapaa harvinaisena siemenlisätyissä visakoivikoissa.

Kuva Janne Ikola
Kierrerunkoinen visakoivu, K218, Viitasaari
Kääpiövisakoivu
Visakoivun kääpiökasvuinen muoto.
Käytetään usein koristepuuna.
Usein vain pari-kolme metriä korkea, käkkyrä/paukuraoksainen pieni puu tai pensas.
Tätä muotoa ilmenee ajoittain visakoivua siemenlisättäessä.

Kuva Janne Ikola
Kääpiövisakoivu, E10431, Loppi
Liuskavisakoivu
Visakoivun liuskalehtinen muoto.
Runko paukuroiden peitossa kuten paukuravisakoivulla.
Usein risteyttämällä aikaansaatu muoto, mutta saattaa esiintyä myös luonnonvaraisena.

Kuva Janne Ikola
Liuskavisakoivu Iitin Koskenniskan arboretumissa.
Lajike 'Kalervo'.
Paukuravisakoivu
Paukuravisakoivun rungossa esiintyy pientä paukuraa.
Paukuraa esiintyy kaikissa runkomuodoissa, eli suorarunkoisissa, monihaaraisissa ja pensasmaisissa visakoivuissa.
Paukuravisa on yleisin ja arvokkain visatyyppi.
Tätä muotoa tapaa usein siemenlisätyissä visakoivikoissa.

Kuva Janne Ikola
Paukuravisakoivu Lahden Hennalassa.
Pensasvisakoivu
Visakoivun pensasmainen muoto, joka lähtee haaroittumaan heti juurenniskasta tai lyhyen rungon päästä.
Pensasvisakoivujen ulkonäkö vaihtelee paljon.
Tätä muotoa tapaa silloin tällöin visakoivikoissa.

Kuva Janne Ikola
Pensasvisakoivu Lahdessa.
Rengasvisakoivu
Rungossa on poikkisuuntaisia renkaita.
Puuaineksessa ei ole tavallista tähtimäistä visakuviota, vaan vaaleita valoa heijastavia kuvioita.
Tätä muotoa esiintyy siemenlisätyissä visakoivikoissa.
Riippavisakoivu
Visakoivun muoto, joka on usein vain pari-kolme metriä korkea ja leveyttä sille kertyy useita metrejä.
Puuaines vaihtelevan visaista ja rungon sekä oksien mukuraisuus vaihtelee.
Puulla on ehkä enemmän koristearvoa kestävänä riippapuuna.
Riippavisakoivua tapaa harvinaisena siemenlisätyissä visakoivikoissa.

Kuva Janne Ikola
Riippavisakoivu visakoivikossa, Kimola.
Tynnyrivisakoivu
Visakoivun muoto, jonka runkoon kehittyy tynnyrimäisiä kohoumia.
Käytetään usein koristepuuna.
Tätä muotoa tapaa harvinaisena siemenlisätyissä visakoivikoissa.

Kuva Janne Ikola
Tynnyrivisakoivu, E4808, Hartola
Loimukoivu / lainekoivu
Rauduskoivun muoto, jonka puuaines on laineilevaa ja siten haluttua kalusteisiin ja soittimiin.
Loimukoivun tunnistaa monesti rungon paksusta, tummasta kaarnasta sekä pystysuuntaisista halkeamista.
Melko yleinen ympäsi Suomea, mutta vaikeasti löydettävä erikoismuoto.

Kuva Janne Ikola
Loimukoivun palanen halkopinosta.
Helvekoivu
Rauduskoivun vähäoksainen muoto, jota on sanottu käytettävän vanerin valmistuksessa vähäoksaisuuden vuoksi.
Runko on usein rusehtava, sileä ja pehmeän tuohen peittämä.
Tätä muotoa tapaa harvakseltaan ympäri Suomea.
Johteisoksakoivu
Rauduskoivun muoto, joka kasvaa usein suureksi puuksi.
Puulla on vahvat oksat, joista lähtee vahva juovamainen kohouma runkoa pitkin puun tyvelle saakka, lähes jokaisesta vahvakasvuisesta oksasta.
Tätä puuta on tavattu mm. Mikkelissä ja Lapinjärvellä.
Kapealatvainen koivu
Rauduskoivun kapeakasvuinen, vaaka- ja pystyoksainen muoto.
Puu kasvaa usein vain 1-2 metriä leveäksi.
Tätä muotoa on löydetty harvakseltaan ympäri Suomea.

Kuva Jari Penttilä
Pensasrauduskoivu
Monirunkoinen, pensasmainen rauduskoivun muoto.
Tällä muodolla ei ole selvää pystyä runkoa, vaan juurenniskasta lähtee useita sivuille ja viistoon mutkittelevia oksia.
Tätä muotoa tavataan harvakseltaan ympäri Suomea.
Repalekoivu
Rauduskoivun muoto, jonka lehdet ovat epäsäännöllisen repaleiset.
Tätä muotoa tavataan harvakseltaan ympäri Suomea.
Riepukoivu, Betula pendula f. hibernifolia
Rauduskoivun muoto, joka ei pudota talveksi kuluneen kasvukauden aikaisia lehtiä.
Monesti lehdet ovat kiinni puussa vielä seuraavanakin kasvukautena.
Harvinainen muunnos, joita on löydetty joitain yksilöitä ympäri Suomea.

Kuva Janne Ikola
Riepukoivu Lahden Hennalassa.
Ryhmykoivu
Rauduskoivun muoto, jolla runko ja oksat ovat täynnä pieniä ja isoja kyhmyjä.

Kuva Jari Penttilä
Sateenvarjokoivu
Rauduskoivun harvinainen, matalahko, monirunkoinen, riippaoksainen muoto.
Puu kasvaa usein monta metriä leveäksi, sateenvarjomaiseksi kasvustoksi.
Tätä muotoa on tavattu harvakseltaan ympäri Suomen, kuten esimerkiksi Salossa ja Paimiossa.
Surukoivu
Rauduskoivun kapea ja riippaoksainen muoto.
Leveyttä puulle kertyy monesti vain 1-2 metriä.
Kyseistä muotoa tavataan harvakseltaan ympäri Suomea.

Kuva Janne Ikola
Surukoivu Lahdessa.
Pylväshieskoivu, Betula pubescens f. columnaris
Hieskoivun kapeakasvuinen, pystyoksainen muoto.
Puu on usein vain 1-1,5m leveä, voimakkaan pystyoksainen.
Tätä muotoa voi esiintyy harvinaisesti ympäri Suomea.

Kuva Janne Ikola
Pylväshieskoivu, Oulu.
Kaarnahieskoivu, Betula pubescens f. corticata
Hieskoivun harvinainen erikoismuoto, jonka runko muodostaa itselleen huomattavan paksun kaarnan, kuten rauduskoivu vastaavalle muodolle.
Kaarnahieskoivu on erittäin harvinainen, eikä sen esiintymisestä ole laajempaa tietoa.

Kuva Janne Ikola
Kaarnahieskoivu Vuolenkosken kylällä.
Punakoivu, Betula pubescens f. rubra
Hieskoivun punalehtinen muoto. Löydetty alunperin Ylikiimingistä.
Puhkeaa lehteen vihreälehtisenä. Lehdet punertuvat kasvukauden edetessä ja pysyvät punaisina syksyyn saakka.

Kuva Janne Ikola
Hiesvisakoivu, Betula pubescens f. carelica
Hieskoivun harvinainen visamuoto.
Ulkoisesti ei havaittavaa visautumista. Visautumisen huomaa usein vasta kun puu on kaadettu.
Alla kuvia Vuolenkosken kylältä löytyneestä hiesvisakoivusta. Kyseinen puu on otettu lisäykseen lajikenimellä 'Jokke'.

Kuva Janne Ikola

Kuva Janne Ikola

Kuva Janne Ikola

Kuva Janne Ikola