Betula, koivut

Luonnonvaraisista raudus- ja hieskoivuista löytyy paljon erikoismuotoja.

Vaihtelua esiintyy kasvutavassa, lehtien värissä ja rungon rakenteessa.

 

Tällä sivulla esitellään useimmat Suomen luonnosta löytyneet raudus- ja hieskoivun  erikoismuodot.


Kultakoivu, Betula pendula f. aurea

Rauduskoivun harvinainen keltalehtinen muoto.

 

Keltalehtisyys johtuu muutoksesta viherhiukkasten perimässä. Keltaista väriä aiheuttava karotenoidi peittää vihreän värin ainakin osittain, kunnes kasvukauden aikana karotenoidin vaikutus vähenee ja lehti alkaa vihertyä. 

 

Kokonaan täysin keltalehtisiä rauduskoivuja ei tunneta montaa, mutta ainakin Paimiossa ja Miehikkälän Järvelässä on tavattu tälläinen muoto.

 

Miehikkälän Järvelän alkuperä on ehkä parhain keltalehtinen koivu mitä tiedetään, sillä siinä keltainen väritys on tasaista vuosista ja kasvupaikasta riippumatta.

 

Keltalehtisiä rauduskoivuja voi tavata harvinaisena ympäri Suomea.

Kuva Jari Penttilä

Kultakoivu Miehikkälän Järvelästä

Pirkkalankoivu, Betula pendula f. bircalensis

Rauduskoivun muoto, jonka lehtien liuskat ovat ehytlaitaisia eivätkä kovin teräväkärkisiä. 

 

Tätä muotoa esiintyy harvinaisena ympäri Suomea, mutta sitä on tavattu pääasiassa Etelä-Hämeessä.

Luutakoivu, Betula pendula f. condensata

Tiheään haaroittunut, päärangaton, pystyoksainen, luutamainen rauduskoivun muoto.

 

Luutakoivua esiintyy lyhyen varren päähän kehittyneenä luutana tai joskus tuulenpesämäisesti puun latvustoon kasvaneena.

 

Tätä muotoa on tavattu harvinaisena ympäri Suomea.

Kuva Jari Penttilä

Kaarnakoivu, Betula pendula f. corticata

Hyvin harvinainen rauduskoivun muoto, jonka levyiksi halkeillut huomattavan paksu kaarna koristaa puun runkoa, usein tyviosaa.

 

Tätä muotoa on tavattu yksittäispuina ympäri Suomea.

 

Näyttävimmät puut taitavat kasvavat Helsingin Laajasalon Tullisaaressa.

Kuva Janne Ikola

Kaarnakoivu Lahden Ankkurin lähistöllä.

Loimaankoivu, Betula pendula f. crispa

Rauduskoivun liuskalehtinen muoto.

 

Lehdet ovat pienempiä kuin tavallisen rauduskoivun lehdet. Sahahampaisten liuskojen pisimmät kärjet ovat usein hieman kiertyneitä.

 

Muoto on saanut nimensä Loimaalta löytyneestä yksilöstä, mutta saman lehtimuodon omaavia puita saattaa löytyä harvinaisena muualtakin Suomesta.

Kuva Janne Ikola

Loimaankoivu, Virkkala

Taalainkoivu, Betula pendula f. dalecarlica

Rauduskoivun liuskalehtinen muoto.

 

Lehdet kevyen näköiset, erittäin syvään liuskottuneet, parijakoiset ja harvaan sahalaitaiset.

 

Oksat vanhemmiten kärjistään riippuvat. 

 

Viljelymuodon lisäksi tätä muotoa saattaa tavara harvinaisena ympäri Suomen, joskus viljelykarkulaisena.

Kuva Janne Ikola

Taalainkoivu 'Arvo'

Pystyoksakoivu, Betula pendula f. fastigiata / f. columnaris

Rauduskoivun kapea ja pystyoksainen muunnos.

 

Puun leveys usein 1-2m.

 

Tätä muotoa tapaa harvinaisena ympäri Suomea.

Kuva Jari Penttilä

Pystyoksainen koivu Rovaniemellä

Liuskalehtikoivu, Betula pendula f. laciniata

Rauduskoivun liuskalehtinen muoto.

 

Vaihtelevan liuskalehtisiä koivuja esiintyy harvinaisena ympäri Suomea.

Kuva Janne Ikola

Pikkulehtikoivu / palmerinkoivu, Betula pendula f. palmeri

Rauduskoivun muoto, joka lehdet ovat halkaisijaltaan pääsääntöisesti 1-2cm.

 

Tätä muotoa on tavattu aiemmin Pielavedellä ja Padasjoella.

 

Jommalle kummalle muodolle on annettu lajikenimeksi 'Pitsi'.

Kuva Janne Ikola

Palmerinkoivu, E680, Padasjoki

Kartiokoivu, Betula pendula f. pyramidata

Rauduskoivun muoto, joka usein kasvaa kookkaaksi, kartiomaiseksi puuksi.

 

Tätä muotoa tapaa yleisesti ympäri Suomen.

Kuva Janne Ikola

Pystyoksainen, isohko kartiokoivu Lahdessa.

Riippakoivu, Betula pendula f. tristis

Rauduskoivun muoto, jolla on pitkät ja riippuvat oksat.

 

Kasvaa usein suureksi puuksi, mutta joskus tapaa matalempia kyynelkoivun kaltaisia yksilöitä.

 

Riippakoivua tapaa melko yleisesti ympäri Suomea.

Kuva Janne Ikola

 


Kirjokoivu, Betula pendula f. variegata

Rauduskoivun harvinainen kirjavalehtinen muoto.

 

Valko- tai keltakirjokoivun lehtien kirjavuus vaihtelee vuosittain. Kirjavuuteen näyttäisi vaikuttavan sääolosuhteet.

 

Ensimmäisien lehtien alkukehityksen aikaan jos kasvi altistuu kuivuudelle, niin lehtien kirjavuus on slloin voimakkainta. Sen sijaan runsasravinteisella paikalla sateisena keväänä, kasvin kirjava väritys jää koko kasvukauden ajaksi vaisuksi tai jopa kokonaan vihreälehtiseksi. Mitä kuivempaa ja vähäravinteisempi kasvupaikka, sen kirjavammat lehdet.

 

Valkokirjokoivulla väritys on usein ensi vihreä, josta lehti lähtee haalistumaan keltaiseksi. Sitten ilmaantuu kirjavuuteen viittaavat kellertävät raidat, joiden väritys voimistuu päivä päivältä, muuttuen lopulta valkoiseksi, lehden ollessa täysikasvuinen. Täysin valkoiset lehdet usein palavat auringossa ja putoavat puusta kesän mittaan.

 

Kirjokoivulla usein ensimmäiset lehdet ovat kirjavat ja vuosikasvun päässä olevat viimeiset lehdet ovat vihreitä.

 

Tätä muotoa esiintyy harvinaisena ympäri Suomea.

Kuva Janne Ikola

Valkokirjokoivun 2vk vanhat lehdet.

Kuva Janne Ikola

Valkokirjokoivun 3vk vanha lehden väritys.

Kuva Janne Ikola

Valkokirjokoivun keskikesän väritys jalonnetussa taimessa.

Kuva Janne Ikola

Valkokirjokoivun keskikesän väritys jalonnetussa taimessa.

Kuva Janne Ikola

Valkokirjokoivun oksa keskikesällä.

Kuva Janne Ikola

Valkokirjokoivun oksa keskikesällä.

Kuva Janne Ikola

Valkokirjokoivun keskikesän lehtien väritystä.

Visakoivu, Betula pendula var. carelica

Visakoivuista esiintyy useammanlaisia muotoja, niin rungon, puuaineksen ja kasvumuodon osalta.

 

Näistä esittelyt alla:

Juomuvisakoivu

Visakoivun muoto, jonka rungossa on pituussuunnassa koholla olevia juomuja.

 

Tätä muotoa tapaa siemenlisätyissä visakoivikoissa.

Jäävisakoivu

Puuaineksessa ei ole tavallista tähtimäistä visakuviota, vaan vaaleita valoa heijastavia kuvioita.

 

Puuaineksen takia kutsutaan  jäävisaksi.

Jättiläisvisakoivu (triploidi visakoivu)

Suureksi, järeähköksi, suorarunkoiseksi kasvava visakoivu muoto.

Kuva Janne Ikola

Triploidi visakoivu, Olli-visa, E1092, Punkaharju

Kaulavisakoivu

Visakoivun muoto, jonka rungossa vuorottelevat selvät paksunnokset ja niiden väliset ohuemmat kaulakohdat.

 

Puuaineen sisällä visakuvio esiintyy paksunnoksissa voimakkaana. Ohuiden kaulojen kohdalla kuviota ei esiinny lainkaan tai se on hyvin heikkoa.

 

Tätä muotoa esiintyy siemenlisätyissä visakoivikoissa.

Kuva Janne Ikola

Kaulavisakoivu Lahden Hennalassa, luontainen yksi puu sekametsässä.

Kierrerunkoinen visakoivu

Visakoivun muoto, jolla rungossa paukura-ja rengasmaiset kohoumat ja runko on hiukan kierteellä.

 

Tätä muotoa tapaa harvinaisena siemenlisätyissä visakoivikoissa.

Kuva Janne Ikola

Kierrerunkoinen visakoivu, K218, Viitasaari

Kääpiövisakoivu

Visakoivun kääpiökasvuinen muoto.

 

Käytetään usein koristepuuna. 

 

Usein vain pari-kolme metriä korkea, käkkyrä/paukuraoksainen pieni puu tai pensas.

 

Tätä muotoa ilmenee ajoittain visakoivua siemenlisättäessä.

Kuva Janne Ikola

Kääpiövisakoivu, E10431, Loppi

Liuskavisakoivu

Visakoivun liuskalehtinen muoto.

 

Runko paukuroiden peitossa kuten paukuravisakoivulla.

 

Usein risteyttämällä aikaansaatu muoto, mutta saattaa esiintyä myös luonnonvaraisena.

Kuva Janne Ikola

Liuskavisakoivu Iitin Koskenniskan arboretumissa.

Lajike 'Kalervo'.

Paukuravisakoivu

Paukuravisakoivun rungossa esiintyy pientä paukuraa.


Paukuraa esiintyy kaikissa runkomuodoissa, eli suorarunkoisissa, monihaaraisissa ja pensasmaisissa visakoivuissa.

 

Paukuravisa on yleisin ja arvokkain visatyyppi.

 

Tätä muotoa tapaa usein siemenlisätyissä visakoivikoissa.

Kuva Janne Ikola

Paukuravisakoivu Lahden Hennalassa.

Pensasvisakoivu

Visakoivun pensasmainen muoto, joka lähtee haaroittumaan heti juurenniskasta tai lyhyen rungon päästä.

 

Pensasvisakoivujen ulkonäkö vaihtelee paljon.

 

Tätä muotoa tapaa silloin tällöin visakoivikoissa.

Kuva Janne Ikola

Pensasvisakoivu Lahdessa.

Rengasvisakoivu

Rungossa on poikkisuuntaisia renkaita.

 

Puuaineksessa ei ole tavallista tähtimäistä visakuviota, vaan vaaleita valoa heijastavia kuvioita.

 

Tätä muotoa esiintyy siemenlisätyissä visakoivikoissa.

Riippavisakoivu

Visakoivun muoto, joka on usein vain pari-kolme metriä korkea ja leveyttä sille kertyy useita metrejä.

 

Puuaines vaihtelevan visaista ja rungon sekä oksien mukuraisuus vaihtelee.

 

Puulla on ehkä enemmän koristearvoa kestävänä riippapuuna.

 

Riippavisakoivua tapaa harvinaisena siemenlisätyissä visakoivikoissa.

Kuva Janne Ikola

Riippavisakoivu visakoivikossa, Kimola.

Tynnyrivisakoivu

Visakoivun muoto, jonka runkoon kehittyy tynnyrimäisiä kohoumia.

 

Käytetään usein koristepuuna.

 

Tätä muotoa tapaa harvinaisena siemenlisätyissä visakoivikoissa.

Kuva Janne Ikola

Tynnyrivisakoivu, E4808, Hartola

Loimukoivu / lainekoivu

Rauduskoivun muoto, jonka puuaines on laineilevaa ja siten haluttua kalusteisiin ja soittimiin.

 

Loimukoivun tunnistaa monesti rungon paksusta, tummasta kaarnasta sekä pystysuuntaisista halkeamista.

 

Melko yleinen ympäsi Suomea, mutta vaikeasti löydettävä erikoismuoto.

 

Kuva Janne Ikola

Loimukoivun palanen halkopinosta.

Helvekoivu

Rauduskoivun vähäoksainen muoto, jota on sanottu käytettävän vanerin valmistuksessa vähäoksaisuuden vuoksi.

 

Runko on usein rusehtava, sileä ja pehmeän tuohen peittämä.

 

Tätä muotoa tapaa harvakseltaan ympäri Suomea.

Johteisoksakoivu

Rauduskoivun muoto, joka kasvaa usein suureksi puuksi.

 

Puulla on vahvat oksat, joista lähtee vahva juovamainen kohouma runkoa pitkin puun tyvelle saakka, lähes jokaisesta vahvakasvuisesta oksasta.

 

Tätä puuta on tavattu mm. Mikkelissä ja Lapinjärvellä.

Kapealatvainen koivu

Rauduskoivun kapeakasvuinen, vaaka- ja pystyoksainen muoto.

 

Puu kasvaa usein vain 1-2 metriä leveäksi.

 

Tätä muotoa on löydetty harvakseltaan ympäri Suomea.

Kuva Jari Penttilä

Pensasrauduskoivu

Monirunkoinen, pensasmainen rauduskoivun muoto. 

 

Tällä muodolla ei ole selvää pystyä runkoa, vaan juurenniskasta lähtee useita sivuille ja viistoon mutkittelevia oksia.

 

Tätä muotoa tavataan harvakseltaan ympäri Suomea.

Repalekoivu

Rauduskoivun muoto, jonka lehdet ovat epäsäännöllisen repaleiset.

 

Tätä muotoa tavataan harvakseltaan ympäri Suomea.

Riepukoivu, Betula pendula f. hibernifolia

Rauduskoivun muoto, joka ei pudota talveksi kuluneen kasvukauden aikaisia lehtiä.

Monesti lehdet ovat kiinni puussa vielä seuraavanakin kasvukautena.

 

Harvinainen muunnos, joita on löydetty joitain yksilöitä ympäri Suomea.

Kuva Janne Ikola

Riepukoivu Lahden Hennalassa.

Ryhmykoivu

Rauduskoivun muoto, jolla runko ja oksat ovat täynnä pieniä ja isoja kyhmyjä.

Kuva Jari Penttilä

Sateenvarjokoivu

Rauduskoivun harvinainen, matalahko, monirunkoinen, riippaoksainen muoto.

 

Puu kasvaa usein monta metriä leveäksi, sateenvarjomaiseksi kasvustoksi.

 

Tätä muotoa on tavattu harvakseltaan ympäri Suomen, kuten esimerkiksi Salossa ja Paimiossa.

Surukoivu

Rauduskoivun kapea ja riippaoksainen muoto.

 

Leveyttä puulle kertyy monesti vain 1-2 metriä.

 

Kyseistä muotoa tavataan harvakseltaan ympäri Suomea.

Kuva Janne Ikola

Surukoivu Lahdessa.

Pylväshieskoivu, Betula pubescens f. columnaris

Hieskoivun kapeakasvuinen, pystyoksainen muoto.

 

Puu on usein vain 1-1,5m leveä, voimakkaan pystyoksainen.

 

Tätä muotoa voi esiintyy harvinaisesti ympäri Suomea.

Kuva Janne Ikola

Pylväshieskoivu, Oulu.

Kaarnahieskoivu, Betula pubescens f. corticata

Hieskoivun harvinainen erikoismuoto, jonka runko muodostaa itselleen huomattavan paksun kaarnan, kuten rauduskoivu vastaavalle muodolle.

 

Kaarnahieskoivu on erittäin harvinainen, eikä sen esiintymisestä ole laajempaa tietoa.

Kuva Janne Ikola

Kaarnahieskoivu Vuolenkosken kylällä.

Punakoivu, Betula pubescens f. rubra

Hieskoivun punalehtinen muoto. Löydetty alunperin Ylikiimingistä.

 

Puhkeaa lehteen vihreälehtisenä. Lehdet punertuvat kasvukauden edetessä ja pysyvät punaisina syksyyn saakka.

Kuva Janne Ikola

Hiesvisakoivu, Betula pubescens f. carelica

Hieskoivun harvinainen visamuoto.

 

Ulkoisesti ei havaittavaa visautumista. Visautumisen huomaa usein vasta kun puu on kaadettu.

 

Alla kuvia Vuolenkosken kylältä löytyneestä hiesvisakoivusta. Kyseinen puu on otettu lisäykseen lajikenimellä 'Jokke'.

Kuva Janne Ikola

Kuva Janne Ikola

Kuva Janne Ikola

Kuva Janne Ikola